Ikääntyvä sosiaalinen media

Facebook, instagram, Snapchat…

Sosiaalinen media on vahvistanut asemansa etenkin nuorten ja (nuorten) aikuisten keskuudessa. Tänä päivänä myös entistä useampi ikääntynyt on melko valveutunut internetin käyttäjä ja monet ovatkin myös  tulleet tutuiksi sosiaalisen median kanssa. Monesti kiinnostus lienee herännyt omaisten kautta, jotka ovat kehoittaneet esimerkiksi facebookin liittymistä, mikä mahdollistaa yhteydenpitoa läheisiin myös tätä kautta. 

Sosiaalinen media voikin siis tarjota ikääntyneille loistavan yhteydenpitovälineen läheisiin ja ystäviin sekä mahdollisuuden esimerkiksi vertaistuelle ja yhteisöllisyyden tunteelle. Se voi tarjota myös virikkeitä ja turvallisuudentunnetta sekä vähentää yksinäisyyden tunnetta, jota tänä päivänä ikääntyneiden keskuudessa esiintyy. 

On hyvin tavallista se, että lapset ja lapsenlapset sekä muut läheiset voivat asua kaukana, ympäri Suomea tai ympäri maailmaa. Puhutaan paljon siitä, kuinka sosiaalinen media ja älylaitteet vievät liikaa ihmisten huomiota ja aikaa, mutta toisaalta voidaan myös ajatella, että ne tuovat ihmisiä lähelle toisiaan - maapallon toisella puolella asuvaan omaiseen on mahdollisuus saada yhteys sähköpostilla, tekstiviestillä, soittamalla, videopuhelulla, sosiaalisen median tarjoamien palveluiden avulla…keinoja on tänä päivänä useita. Yhteydenpito on helpompaa kuin koskaan aikaisemmin ja entistä useampi ikääntynytkin osaa tätä hyödyntää. Voitaisiinko sosiaalista mediaa jotenkin hyödyntää enemmänkin ikääntyneiden keskuudessa esimerkiksi vaikka  vertaistuen merkeissä? Vaikka sosiaalinen media ei korvaa oikeita ihmiskontakteja, voi se paremman puutteessa tarjota sosiaalisia kontakteja esimerkiksi syrjäseuduilla asuville. 

Voitaisiinko siis  ajatella, että sosiaalinen media ja teknologia voivat tarjota hyvinvointia ikääntyneille? Ollessani opiskelijan roolissa mukana Socomin Osku-hankkeessa olen päässyt osallistumaan myös hankkeen tarjoamiin nettiohjaus-tapahtumiin ja saanut todeta, että monet ikääntyneistä ovat hyvinkin valveutuneita teknologian ja älylaitteiden saralla. Monilla on jo älypuhelin, tablet-tietokone ja läppäri ja niiden peruskäyttö on jo hallussa. 

Monet ohjaus -tapahtumissa tapaamistani ikääntyneistä halusikin neuvoja kuinka käyttää instagramia, whats appia tai facebookia tai miten valokuva voidaan lähettää tekstiviestillä tai sähköpostilla, kuinka ladataan yle areena tai mtv katsomo omalle laitteelle? Useat ikääntyneetkin alkavat näkemään sosiaalisen median enemmän mahdollisuutena kuin uhkana ja näkevät mitä se voi heille tarjota. 

 Ikääntyineitä internetin käyttäjinä ei siis pidä aliarvioida, toki on edelleen paljon heitä, jotka kokevat teknologian pelottavana tai enemmän haittana kuin hyötynä ja osaa taas käyttäminen kiinnostaisi, mutta se koetaan hankala. Juuri tämän vuoksi tarvitaankin Osku-hankkeen kaltaisia projekteja, niitä, jotka voivat tarjota yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa ohjausta ja tukea. 

Hankkeen kautta on myös koulutettu vapaaehtoisia nettiopastajia, jotka ovat halunneet antaa oman panoksensa ikääntyneiden nettiopastukseen ja esimerkiksi Kuusankoskella nämä opastus-tilaisuudet on saatu upeasti pyörimään.  Jatkossakin tällaisille opastuksille on aivan varmasti tarvetta - teknologia ja palvelut kehittyvät ja muuttuvat koko ajan ja lisää ikääntyviä käyttäjiä tulee tasaiseen tahtiin. Myös sosiaalinen media olisi syytä muistaa juuri sen tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi - yhteydenpidon lisäksi se voi antaa ihmiselle paljon muutakin. 

Tiina - sosionomi (AMK) opiskelija

Oma kanta -verkkopalvelu ja sen kehittäminen

Oma kanta -verkkopalvelussa (www.kanta.fi) kansalainen voi käydä tarkastelemassa omia terveystietojaan. Terveystiedoista voi tarkistaa mitä lääkäri ja hoitajat ovat esimerkiksi terveyskeskuskäynnistäsi kirjanneet. Lisäksi Oma kannassa voit tarkastella omia reseptejäsi ja lähettää reseptit uusittavaksi. Vuoteen 2020 mennessä sosiaalipalvelujen kirjaamiset tallentuvat myös valtakunnallisen Oma kannan arkistoon. Tulevaisuudessa sosiaalipalvelujen käyttäjät voivat tarkastella sosiaalipalvelujen asiakastietoja Oma kanta -verkkopalvelussa.

Tiistaina 6.6.2017 järjestettiin Lappeenrannassa työpaja, jossa tavalliset kansalaiset saivat kommentoida Oma kanta -verkkopalvelun tulevaa sosiaalipalvelujen näkymää. Kansalaisia oli edustettuina eri ryhmistä. Työpajoihin osallistui mm. maahanmuuttajia, kehitysvammaisia, ikäihmisiä, työikäisiä sekä sosiaalialan ohjaajia ja opiskelijoita. Työpajoissa jokainen sai tuoda oman näkemyksensä esille: mitä sosiaalipuolen asiakastietoja haluan nähdä Oma kanta -verkkopalvelussa ja miten haluan tiedon esitettävän. Mitkä ovat tärkeitä asioita juuri minulle sosiaalipalveluiden käyttäjänä.

Työpaja oli antoisa kaikille osapuolille. Oma kanta -verkkopalvelun kehittäjät saivat arvokasta tietoa sosiaalipalveluiden käyttäjiltä: Kuinka rakentaa helppokäyttöinen ja käyttäjäystävällinen verkkopalvelu sosiaalipalveluiden käyttäjille. Työpajassa työskennelleet kansalaiset pääsivät aidosti osallistumaan kehittämistyöhön. Heidän mielipiteitään kuultiin ja heidät kohdattiin arvostaen. Sosiaalialalla osallisuus on tärkeää. Tämä työpaja oli mielestäni mainio esimerkki asiakkaan osallistamisesta niinkin teknisessä asiassa kuin verkkopalvelun kehittäminen.

Oikein mukavaa kesää kaikille! Jatketaan syksyllä osallistumalla ja antamalla mahdollisuus osallistua!

Marjo Orava, projektipäällikkö

Ajatuksia sähköisistä palveluista ja niiden käytöstä

Olen ollut Socomilla ammatillisessa harjoittelussa ja päässyt OSKU -hankkeen myötä tutustumaan erilaisiin nettiopastustapahtumiin. Tapahtumissa on käynyt asiakkaita omine digilaitteineen (kännykät, tabletit ja läppärit). Olen päässyt auttamaan ja neuvomaan heitä asioissa, jotka ovat tuottaneet heille jonkin asteisia haasteita.

Viimeisen parikymmenen vuoden aikana digitaalinen kehitys on kulkenut suurin harppauksin ja koko ajan kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin. Sähköiset palvelut ovat yhä enemmän tulevaisuutta. En yhtään ihmettele miksi ihmisillä on paljolti negatiivista asennetta digitalisaatiota ja sähköisiä palveluja kohtaan. Koko ajan tulee joka suunnasta niin paljon uutta, ettei ole kerennyt perehtymään ja sisäistämään edellisiäkään asioita. Ihmisillä on tunne, ettei pysy kehityksen hirmuvauhdissa mukana. Itse ajattelen asian niin, ettei kaikkea tarvitse, eikä edes ole tarpeellista tietää tai osata. Vain itseä koskevat ja kiinnostavat asiat voi yrittää ottaa haltuun pikkuhiljaa. Aikaa kannattaa varata uuden opetteluun, kiireessä menettää hermot ja se taas johtaa ajatukseen, että ”ikinä en enää yritä uudelleen, ei siitä kuitenkaan mitään tule”. Ensi alkuun on hyvä ottaa opastaja hommaan mukaan. Olkoon se sitten puoliso, ystävä tai kuka tahansa, kuka opastaa perusasioita ja on lähellä, jos tulee kysyttävää. Pienin askelin ja onnistumisin, koet mielihyvän tunnetta, että ”osasinpahan tuonkin”. Niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Tiedä miten innostut, kun pääset alkuun.

Laitteita, tuotteita ja palveluja markkinoivien olisi hyvä ottaa myös eri ikäryhmät huomioon eri tavalla. Kaikille ikäryhmille tulisi miettiä erilaiset kampanjat. Ikäihmisiäkin saisi varmasti innostumaan mukaan käyttämään eri laitteita ja eri sähköisiä palveluja, jos niiden markkinointia olisi mietitty toisella lailla. Pitäisi osata ajatella enemmän samalla tavalla kuin markkinoinnin kohde. Onhan päivän selvää, ettei nuori ja ikäihminen ole lähtökohdiltaan samassa tilanteessa tässä digiajassa. Tämän päivän nuori on jo syntymästään lähtien opettelemassa ja kasvamassa maailmassa, jossa joka paikassa on digilaitteita ja palvelut sähköisessä muodossa. Ikäihminen taas opettelee näitä asioita täysin uusina juttuina, elämänsä vaiheessa, jossa muisti ei enää välttämättä ole niinkään vastaanottavainen ja pitkäkestoinen, kuin nuorella.

Silti kannustan ihan jokaista, ikään katsomatta, kokeilemaan uusia laitteita ja palveluita. Ne on luotu auttamaan ihmisiä ja nopeuttamaan asioiden hoitoa. Rohkeasti vaan pysymään mukana yhteiskunnan kehityksessä ja kokemassa osallisuutta.

Sosionomi(AMK)opiskelija, Jaana Hassinen SOK15MA

Innostuksen kipinää herättämässä

Olen työskennellyt Osku-hankkeen parissa nyt viisi viikkoa. Suoritan sosionomikoulutukseeni kuuluvaa ammatillista harjoittelua Socomilla. Olen kiertänyt Marjon ja Jennan kanssa ympäri Etelä-Karjalaa lukuisissa nettiopastustapahtumissa ja tavannut tietotekniikkaan, älylaitteisiin ja erinäisiin sähköisiin palveluihin apua kaipaavia ikäihmisiä.

Tähän mennessä hankkeen kautta on tavoitettu jo lähes 600 ikäihmistä. Tarvetta sähköisten palveluiden sekä laitteiden käytön opastukseen on siis olemassa. Tämä tarve käy ilmi myös KÄKÄTE-projektin ja Lähiverkko-hankkeen toteuttamasta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin tietoteknologian käyttöä ja käyttämättömyyden syitä 75–89-vuotiailla. Tutkimustulosten perusteella kuitenkin vain 10 % vastaajista, joilla ei ole käytössään tietokonetta, haluaisi saada opastusta tietokoneen käyttöön. Tietokonetta jo käyttävistä opastusta toivoo huomattavasti useampi eli lähes puolet. Tästä voi päätellä sen, että tietotekniikasta vielä kiinnostumattomia ikäihmisiä tulisi eri tavoin rohkaista tietokoneiden pariin ja luoda mahdollisuuksia käyttää tietokoneita.

Tutkimuksessa kysyttiin myös mielipidettä siihen, tarvitseeko kaikkien osata käyttää tietokonetta pärjätäkseen nyky-yhteiskunnassa. Kaikista kyselytutkimukseen vastanneista 43 % on sitä mieltä, että ei tarvitse. Näin ajattelevat etenkin ne, joilla ei ole tietokonetta (52 % näistä vastaajista) sekä ne, jotka eivät ole saaneet opastusta tietokoneen käyttöön (48 % näistä vastaajista) sekä vanhimmat vastaajat (48 % 85–89-vuotiaista). Myös tämä tulos kertoo ikäihmisten asenteiden jakautumisen tietotekniikkaa ja sen käyttöä kohtaan riippuen siitä, käyttääkö ikäihminen jo tietokonetta, älylaitetta tai internettiä vai ei.

Haasteena onkin siis houkutella ne ikäihmiset, jotka eivät koe tietotekniikkaa tarvitsevansa, rohkaistumaan kokeilemaan tekniikkaa. Ikäihmisille onkin tarpeen kertoa mitä mahdollisuuksia tietotekniikka ja internet heille mahdollistavat. Täytyy muistaa, että jokaisella kiinnostuksen kohteet nousevat omista tarpeista ja mielenkiinnonkohteista. Nettiopastustapahtumissa olen huomannut tämän hyvin käytännössä: yksi toivoo opastusta sähköpostin käyttöön, koska tarvitsee sitä yhdistystoiminnassaan, toinen haluaa oppia maksamaan laskut verkkopankissa pankkien kalliiden palvelumaksujen sijaan ja kolmas tarvitsee neuvoja siihen, kuinka siirtää valokuvat puhelimestaan tietokoneelle. Innostus sähköisten palveluiden (OmaKanta ja Hyvis) käyttöön on myös usein lisääntynyt, kun näiden palveluiden sisällöstä on kertonut ikäihmiselle. Mahdollisuus e-reseptien tarkasteluun ja lääkäreiden käyntikertomusten lukemiseen, on usein herättänyt ikäihmisten kiinnostuksen heti tutustua näihin palveluihin ja omiin tietoihin.

-Niina, sosionomiopiskelija

Vapaaehtoistyö

Olimme Marjon kanssa 15.11.2016 Kouvolan kaupungintalolla kuuntelemassa Lari Karreisen koulutusta vapaaehtoisten rekrytoimiseksi. Lari on ratkaisukeskeinen valmentaja ja fasilitaattori sekä vapaaehtoisjohtamisen valmentaja. Siis aivan mieletön nuorehko mies, jolla tosiaan on taito puhua sekä saada ihmiset innostumaan asioista. Hänellä oli hauskoja ja erilaisia yksityiskohtia esityksessään; hän soitti heleää kelloa, kun parityöskentely tai tauko oli ohi, saimme ”kurnuttaa sammakkoa” (puinen soitin) tilaisuuden lopuksi ja kertoa koulutuksen herättämistä fiiliksistä sekä lopuksi saimme vielä kaikki kämmenellemme tuikkukynttilät symboloimaan sitä, että viemme tätä tietoa ja kokemuksia eteenpäin sytyttämällä innostuksen liekin myös muissa ihmisissä. Aivan mahtavaa, vieläkin nousee hymy kasvoille, kun mietin tuota koulutusta.

Koulutuksen sisällöstä jäi päällimmäisenä mieleeni se, että vapaaehtoisten tekemä työ on erittäin tärkeää! Vapaaehtoistoimintaa voi olla monenlaista ja eri tavoin sitovaa. Jo tunti tai pari vapaaehtoistyötä silloin tällöin on korvaamatonta! On tärkeää, että vapaaehtoistyötä voi tehdä omassa tahdissa ja omien voimavarojen mukaan. Ei heti naimisiin, kuten Lari sanoi, eli ei kannata heti sitouttaa vapaaehtoista toimintaan loppuiäkseen. Moni voi pelästyä sellaista. Kun vapaaehtoistyöstä saa myönteisiä kokemuksia ja omaan arkeensa mielekästä sisältöä, niin vapaaehtoistyötä luultavimmin haluaa jatkaa.

Yhdistysinfo -verkkopalvelu kokoaa yhteen paikallisia toimijoita, heidän tapahtumiaan sekä esimerkiksi vapaaehtoisten rekrytointia. Myös Osku-hanke etsii Yhdistysinfon kautta vapaaehtoisia nettiopastajia toimimaan ikäihmisten apuna ja tukena internetin ja tietotekniikan oudossa maailmassa. Jos sinulla on muutama tunti aikaa silloin tällöin ja haluat jakaa omaa osaamistasi toiselle ikäihmiselle, niin ota rohkeasti yhteyttä Osku-hankkeen Jennaan, Marjoon tai Jaanaan. Osku-hanke on aloittanut nettiopastoimintaa jo usealla paikkakunnalla ja ensi vuonna jatketaan. www.socom.fi/osku sivuilta löydät tietoa tulevista nettiopastustilaisuuksista.

Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Jenna

Verkko on kalastusväline?

Osku -hanke on kiertänyt jo monessa kylässä ja eri järjestöjen tapaamisissa. Vapaaehtoisia nettiohjaajia on saatu mukaan toimintaan jo noin 20. Tilaisuuksiin ympäri Kaakkois-Suomea on osallistunut kaikkiaan noin 100 asiasta kiinnostunutta.

Talvisesta tuiskusta huolimatta Tietokone tutuksi -tapahtuma Simpeleen Nuorisoseurantalolla 10. marraskuuta houkutteli paikalle runsaasti tietotekniikasta kiinnostuneita ikäihmisiä. Tuen tarve oli heillä moninaista ja kaikkia ehdittiin auttaa erinäisissä pulmissa henkilökohtaisesti. Oli hienoa nähdä, kuinka kukaan ei nolostellut osaamattomuuttaan vaan ikäihmiset kysyivät rohkeasti neuvoa pieniinkin asioihin.

Ikäihmiset ovat taidoiltaan hyvin eri lähtötasoilla. Muutamalle opetettiin Simpeleellä kuinka älypuhelimella soitetaan ja kuinka puhelu katkaistaan vaikka kauppajonossa. He olivat saaneet sukulaisiltaan puhelimet lahjaksi vanhojen tilalle, mutta he eivät olleet saaneet tarpeeksi neuvoja osatakseen niitä käyttää. Kun ikäihmiset olivat oppineet perusasiat, kasvoi tiedonhalu: loppuajasta opeteltiin jo kuinka luetaan netistä Iltasanomia ja miten otetaan valokuvia. Ja eräs rouva pääsee viimein soittamaan lapsenlapselleen kuulumisia!

Olen huomannut järjestämissämme tapahtumissa, että ikäihmisiä kyllä kiinnostaa tietotekniikka, mutta he eivät ole usein saaneet sellaista ohjausta, joka sopisi heidän oppimistasonsa ja -taitonsa mukaiseksi. Ikäihminen tarvitsee aikaa ymmärtääkseen ja rauhallista tahtia oppiakseen uutta. He tarvitsevat myös paljon kertausta, koska uudet asiat unohtuvat helposti. Osaa taas ei kiinnosta tietotekniikka, mutta siinä käytetyt termit ihmetyttävät. Usein ei tiedetä esim. mitä tarkoittaa some, vasebookki ja insta? Entä mikä se kookle oikein on? Verkko taas voi tarkoittaa vaikka kalastusvälinettä.

Simpeleellä oli paikalla myös vanhempi herra, joka tarvitsi neuvoa YouTuben käyttöön. Hän osasi hoitaa tietokoneella monia asioita, mutta tekstityksen saaminen avaruutta koskeviin videoihin ei onnistunut. Meiltä opastajiltakin meinasi mennä jo sormi suuhun, mutta lopulta katsoimme kaikki tyytyväisinä robottikameran laskeutumista Marsiin, tekstityksen kera!

Innokas osallistujaporukka kysyi jo heti jatkoa tapahtumalle ja seuraavan kerran Simpeleellä tavataan alkuvuodesta. Ennen sitä nettiopastus -tapahtumia on pitkin Kaakkois-Suomea vielä monta, seuratkaahan lehti-ilmoittelua, Yhdistysinfon nettisivua, Kaakon-Kantrin tapahtumakalenteria sekä tietenkin www.socom.fi/osku !!

Jessi Sahlberg

Simpeleen Nuorisoseurantalo

Kuva: Anniina Meuronen

Kuinka ikäihmiset pärjäävät nettiyhteiskunnassa?

Tulin äskettäin mukaan työharjoitteluun Osku-hankkeeseen mielessäni otsikon kysymys. Koko elämänsä asioituaan oikeiden ihmisten kanssa ja hoidettuaan paperiasiat kynällä ja lomakkeilla, on vanhuksille siirtyminen sähköisiin palveluihin todella iso asia. Kynnyksen ylittäminen voi olla heille jopa mahdotonta, koska Suomessa on edelleen kyliä ja raitteja, joita ei Internet tavoita. Osa ei omista kännykän lisäksi minkäänlaista laitetta, jolla esim. laskut voisi maksaa. Yhä useampi ikäihminen tarvitsee apua sähköisten palveluiden, netin ja laitteiden käytössä. Ohjausta ja tukea on, mutta ei tarpeeksi kovan kysynnän vuoksi.

Olen sosionomi opiskelija ja suurimman osa ajastani vietän tietokoneella lukien, opiskellen ja kirjoittaen. Viimeisen viikon olen mm. perehtynyt uuteen lakiin, joka määrittelee kuinka pitää dokumentoida asiakkaiden asiat sähköisesti eri järjestelmiin. On Hyvis, OmaKanta, Eksoten, Kelan ja muiden sosiaali- ja terveysalan virastojen omat järjestelmät. Ison osan palveluista saa tulevaisuudessa vain Internetissä. Kun aikaisemmin annettiin asiakkaille vaihtoehtoja hoitaa asiat joko kirjepostilla, kasvokkain tai verkossa, ei siihen ole kohta enää mahdollisuutta.

Osku-hankkeessa on kartoitettu mitä palveluita vanhukset käyttävät tai haluaisivat käyttää. Virastoasioiden lisäksi he käyttävät pankkipalveluita, tilaavat matkalippuja ja varaavat hotelleja sekä mm. surffailevat sosiaalisen median sivustoilla. Samoja palveluita haluaisivat käyttää myös he, joiden taidot eivät siihen riitä. Tätä varten Osku-hankkeessa on valmennettu jo useita vapaaehtoisia vertaisopastajia.

Turvallisuus on myös asia, jota pitää miettiä asioidessa Internetissä. Salasanat, pankkitunnukset ja muut henkilökohtaiset tiedot on pidettävä varmassa tallessa. Vapaaehtoiset ovat vaitiolovelvollisia, mutta entä jos tietoja kysytään puhelimessa? Vanhuksille pitää muistaa kertoa myös rikollisista, jotka kalastelevat tietoja ja esiintyvät esim. veroviranomaisina. Turvallisuus on myös kyseenalainen, kun vanhus nostaa rahaa pankkiautomaatilta tai tallettaa rahaa kauppakeskuksen automaatilla. Valitettavan paljon saa lukea lehdistä uutisia, joissa kerrotaan vanhuksiin kohdistuneista ryöstöistä.

On hienoa olla mukana tällaisessa hankkeessa, jossa luodaan vanhuksille uusia palveluita: vertaisohjausta ja tukea välttämättömien asioiden hoitoa varten Internetissä. Samalla vanhukset rohkaistuvat käyttämään muitakin palveluita ja tulevat siltä osin tasavertaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Toivottavasti ikäihmisten nettiopastustoiminta jää elämään ja saadaan pysyviä ohjauspisteitä ja ohjaajia koko hankealueelle Etelä-Karjalaan ja Kymenlaaksoon.

Jessi Sahlberg
Sosionomi-opiskelija